”Ku NESUlaiset lentää, ni ne lentää! Jumalauta ne lentää!”
Vuosijuhlaviikon jälkeisenä maanantaina joukko darraisia ja vielä vähän enemmän darraisia NESUlaisia suuntasi kohti Tanskan Århusia ja NESU-seminaaria tutustuakseen riskien hallintaan. Junamatkalla Kööpenhaminasta oivalsimme, että tanskalaiset ovat varmasti onnellisia, koska heillä on niin kauniita taloja. Junamatkaa piristi myös kiva setä.
Ensimmäinen ilta vietettiin mökillä, jossa meitä viihdyttivät Muumit. Kuka olisi osannut arvata, että Muumipeikko ja Pikku Myy saisivat yhteisen lapsen? Illan aikana tarjottiin paljon viinaa, mutta paras ja samalla yllättävin juoma oli ehdottomasti kellertävä vesi. Lukittujen ovien takana käytiin kiivaita keskusteluja ja ämpärit osoittautuivat soveliaaksi muuhunkin kuin laattaamiseen. Joukosta löytyi myös hieman erilainen enkeli, joka teki parhaansa pitääkseen meisselin pystyssä. Illan aikana kuulimme myös ensi kertaa legendaariset huudahdukset ”Lækker Lækker!”
Seuraavana aamuna vessa oli varattu koko bussimatkan ajan ja lyhyeksi jääneitä yöunia yritettiin jatkaa päivän aikana huonolla menestyksellä. Onneksi ensitapaaminen Carnage Statuen kanssa piristi kaikkien mieliä. Mahtavan luennon jälkeen saimme ensi kosketuksen ah, niin ihaniin tanskalaisiin leipiin. Illalla tehtiin Århus School of Businessissa jotain, mitä ei ikinä suvaittaisi HSE:lla. Sen jälkeen rikottiin ahkerasti ennätyksiä ja nautittiin Alicia Keysin ja BSB:n loistavista esityksistä. Jossain vaiheessa hyvältä idealta vaikutti myös kaksimetristen aitojen yli kiipeäminen ja 69:n harrastaminen keskellä kaupunkia.
Kolmantena päivänä saimme kuulla kommentin NESUlaisista: ”They are INSANE!” Illalla Heidi vei meidät kantapaikkaansa maistelemaan tanskalaisia oluita. Olutta oli niin paljon, että sitä valui seinistäkin. ”Tu-tu-tu-tuborg och Ca-ca-ca-carlsberg, det är den bästa pi-pi-pi-pilsner som jag vet.”
Seuraavana päivänä ihmisillä oli vähän epävakaa olotila. Lounaalla saimme yllätysvieraita, joihin lukeutuivat muun muassa professori Frank Pedersen, Per Eugén ja The Mexican guy. Myöhemmin tunteet kiristyivät ja kädet puutuivat kunnes tiputimme housumme ja kaikilla oli taas hauskaa. Saksalainen omenaviini maistui joillekin vähän liiankin hyvin. Tuimme myös paikallisia ”regular danes” –nimelläkin tunnettuja henkilöitä. Vastalahjaksi he opettivat meille, mitä kaikkea rumpukapuloilla voikaan tehdä. Muistoksi tästä kohtaamisesta jäivät ikävä kyllä vain dokatut hanskat. Illan sitseillä hedelmät ja ihmiset lentelivät ja lasit särkyivät.
Perjantaina seurasimme tiiviisti kolmea luentoa, vaikkakin niistä viimeisellä joillain oli vaikeuksia olla tasoittamatta häiriintynyttä nestetasapainoaan. Meille selvisi myös, että anerahat eivät riitä turvaamaan Paavin elintasoa, vaan hän kerää lisätienestejä Nordeassa. Illalla koimme hieman erilaisen junamatkan junassa, jota kutsutaan Carnage-trainiksi. Semman noin 60 vihanneksen porukka onnistui aiheuttamaan yleistä hämmennystä huutamalla yhteen ääneen ensin ”LEKA LEKA!”, sitten buuamalla ja lopuksi karjumalla ”carnage! carnage!” Illan aikana meille selvisi myös, että Tommi Ora ei ole herrasmies, mutta onneksi tanskalaiset ovat. Olimme lähellä saada myös yhden rintamakarkurin.
Lauantaipäivä kului makoillen, haistatellen ja jatkamalla Århusin kiinalaisväestön kannattamista. Illan Gaalassa nähtiin pukuloistoa, ilmaista viinaa ja liimalettejä. Veri ja terva virtasivat, eikä mustelmiltakaan vältytty. Äkillistä painon jojoiluakin oli havaittavissa ihmisillä, jotka olivat matkalla vessaan. Lisäksi eräille vanhemmille selvisi, ettei heidän pikkupoikansa olekaan ihan niin viaton kuin he luulivat. Illan vaihtuessa yöksi joillain henkilöillä väsymys voitti. Toiset taas jatkoivat aamukahdeksaan asti.
Sunnuntaina iski lama. Aamuherätys oli mitä kauhein: ”Meil on viistoista minuuttia aikaa olla valmiita!” Siinähän sitä sitten mentiin kännissä koko päivä. Unohtumattomalla junamatkalla aiheutimme paheksuntaa huntukansan keskuudessa. Voi lapsi parkaa. Ei muuten tee mieli hetkeen syödä lihakeittoa. Vietimme after-semmaa sunnuntaiyön muistellen nuoruuden hallusinaatioita ja liskoillen kovilla penkeillä.
Varmaa on, että tämän ikimuistoisen viikon aikana kukaan ei säästynyt carnagelta. Eikä kyllä sattunut yhtään, kun (semma)neitsyys meni. Kipu tuli vasta jälkeenpäin.
Århusiin Slaikkarin hellään syleilyyn kaipaavat NESU ’09:t